keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Lenni 1v 4kk
Niin vaan meidän nuoremmankin sanavarasto kasvaa! Näköjään vielä kohtuullisen samsassa tahdissa kuin esikoisella. Yritänpä muistaa kaikki sanat jotka Lenni osaa.
BETTÄ = vettä
P'LLO = pullo
maito tulee jotenkin hassusti
MENNÄ = leipää tai mitä tahansa ruokaa
^ vois olla muuten MENA eli omena...
ÄITTÄ eli tietysti äiti
TITI = isi
NENNI = Lenni
EI EI = heihei
ÄI = ei
BI BI = pipi
BU BU = pusu
PUPU = pupu
PAITA
KIKKA = kenkä
AKKA = sukka
POI = pois
TONNE = tonne, tuolla, tuo.. Lenni hokee tätä kokoajan
KIIKAA
KIIKKA = kuperkeikka (pitää heittää poika sohvalle)
(Lenni pyytää syliin jollain ihmeellisellä sanalla.. Täytyy ensi kerralla painaa mieleen)
Enempää en sitten saa päähäni. Kovasti poika jo yrittää matkia. Ihana lapsi <3
torstai 30. syyskuuta 2010
Lennin taidot
Lenni viikkoa vajaa 5kk oppi tänään kääntymään vatsalta selälleen :)
Lenni oppi kääntymään selältä vatsalleen 3kk vanhana, joskin alkoi kääntyillä useammin vasta lähempänä 4kk ikää. Seuraavia taitoja odotellessa :D Kovasti ainakin yrittää eteenpäin mennä, jalat viuhtoo ihan miljoonaa <3
Lenni oppi kääntymään selältä vatsalleen 3kk vanhana, joskin alkoi kääntyillä useammin vasta lähempänä 4kk ikää. Seuraavia taitoja odotellessa :D Kovasti ainakin yrittää eteenpäin mennä, jalat viuhtoo ihan miljoonaa <3
tiistai 10. elokuuta 2010
Kasper 1v 7kk
Mulla on kaksi maailman suloisinta ipanaa!
Kasper kasvaa ja kehittyy niin huimaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä! Ihan vasta tuo oppi kävelemään, näytti ihan hassulta kun keskittyi niin kovasti että pysyisi pystyssä. Nyt tuo kiipeilee ihan joka paikkaan, uusimpana saavutuksena vaunut!
Sanavarasto kasvaa myös niin vikkelään, että kohta tuo varmasti alkaa suoltaa jo lauseita. Sitä odotellessa. Mutta tässäpä listaa pojan sanavarastosta (jos edes muistan kaikkia)
*oho!
*kakka
*noi! (noin)
*eio (ei ole)
*kukkuu
*vettä (tämä on myös maitoa)
*namnam
*kaakaa (ruokaa)
*piijo (piilo)
*tiijä (siinä)
*kiikaa (siis keinumista)
*Lenni (kaikki vauvat)
*titti, ditti (kiitos)
*äiti
*titi (isi)
*heihei! (lähteissä, kun joku lähtee)
*heii! (kun kohdataan. tämä on ihanaa kun isi tulee kotiin <3 )
*mena, amena (omena, myös kaikki muu hyvä) (joskus myös kuulostaa kun sanoisi minä. eli kun kasperi tahtoo jotain. ehkäpä...)
*pitammm (pimpom)
*auki
*ytty (hyttynen. sanottuna oikein töröhuulin, näyttää ihan donald trumpilta :D tähän päälle pitää katsoa teatraalisesti ympärilleen ja läpsiä käsiä yhteen. ihana <3 )
*au-TO! (auto pitää aina painottaa näin)
*piijää (piirtää)
*au (kun on kuumaa tai kylmää)
*appa (vaippa)
Eilen sai matkittua taas uuden sanan, "pallo"
25 sanaa sain laskettua... Niitä on varmasti vieläkin enemmän, monia en vielä ymmärrä mitä niillä tarkoittaa. Heinäkuun puolessa välissä sanoi ensimmäisen kerran kaksi sanaa peräkkäin. Imetin Lenniä parkkipaikalla takapenkillä, Kasper istui omassa istuimessaan. Katsoi meidän touhuja ja toikaisi: "Lenni." mietti hetken ja jatkoi "vettä". Osoitti kyllä aikamoista kiellellistä ymmärrystä! Äidin fiksu poika <3
TAIDOT
Kasperi on hyvin taitava ja nokkela muutenkin. Seuraa tarkkaan mitä teemme ja haluaa oppia tekemään samoja asioita. Esimerkiksi Lennin bodyt on tällä hetkellä tosi suosittuja, äidin täytyy kokoajan laittaa neppejä kiinni, joita poitsu saa aukoa ja harjoitella niiden kiinnittämistä. (ei ole vielä onnistunut kiinnittämään)
Ostimme noin viikko sitten Kasperille hänen ensimmäisen palapelinsä. Pari kertaa pyysi apua palasten paikalleen laittamiseen, mutta nyt jo laittaa niitä kuin vanha tekijä. Oppi siis todella nopeasti.
Palikoita on hurjan hyvä kasaamaan päällekäin. Ennätys taitaa olla 9 palaa. En tiedä paljonko olisi saanut mutta palikat loppuivat kesken. Nykyään käy kaivamassa velli- ja puuropurkit kaapista ja pinoaa niitä :D
Legot ovat olleet yksi kestosuosikki. Tai siis Duplot. Niitä ensin kasattiin vain pinoon (kooooorkeaksi torniksi) mutta sittemmin Kasperi on alkanut latoa niitä riviin ja kaikennäköisiin asetelmiin. Saattaa viihtyä legojen parissa tunninkin.
Pyykkien ja tiskien laittamisessa haluaa auttaa edelleen. Reipas poika <3
LUONNE
Kasper on edelleen hirvittävän aurinkoinen poika. Tuntuu että herra hymyilee kokoajan. Nyt on saanut pari kertaa raivareita mutta ne kai kuuluvat ikään. Kauheasti tutkii ja kokeilee. Tälläkin hetkellä tuollaisella rumpukapulalla koputtelee kevyesti patteriin ja kuuntelee millainen ääni tulee :D
Leikkii mielellään yksin, mutta tietyin väliajoin kaipaa seuraa. Jos siis Lenni on ollut kovin vaativana tai äiti on kirjoitellut blogiin liian pitkään, tulee äkkiä vaatimusta tulla leikkeihin mukaan.
Ihana lapsi, ei siis mitään vaikeuksia tähän päivään mennessä ole tuon kanssa tullut. <3 <3
Kasper kasvaa ja kehittyy niin huimaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä! Ihan vasta tuo oppi kävelemään, näytti ihan hassulta kun keskittyi niin kovasti että pysyisi pystyssä. Nyt tuo kiipeilee ihan joka paikkaan, uusimpana saavutuksena vaunut!
Sanavarasto kasvaa myös niin vikkelään, että kohta tuo varmasti alkaa suoltaa jo lauseita. Sitä odotellessa. Mutta tässäpä listaa pojan sanavarastosta (jos edes muistan kaikkia)
*oho!
*kakka
*noi! (noin)
*eio (ei ole)
*kukkuu
*vettä (tämä on myös maitoa)
*namnam
*kaakaa (ruokaa)
*piijo (piilo)
*tiijä (siinä)
*kiikaa (siis keinumista)
*Lenni (kaikki vauvat)
*titti, ditti (kiitos)
*äiti
*titi (isi)
*heihei! (lähteissä, kun joku lähtee)
*heii! (kun kohdataan. tämä on ihanaa kun isi tulee kotiin <3 )
*mena, amena (omena, myös kaikki muu hyvä) (joskus myös kuulostaa kun sanoisi minä. eli kun kasperi tahtoo jotain. ehkäpä...)
*pitammm (pimpom)
*auki
*ytty (hyttynen. sanottuna oikein töröhuulin, näyttää ihan donald trumpilta :D tähän päälle pitää katsoa teatraalisesti ympärilleen ja läpsiä käsiä yhteen. ihana <3 )
*au-TO! (auto pitää aina painottaa näin)
*piijää (piirtää)
*au (kun on kuumaa tai kylmää)
*appa (vaippa)
Eilen sai matkittua taas uuden sanan, "pallo"
25 sanaa sain laskettua... Niitä on varmasti vieläkin enemmän, monia en vielä ymmärrä mitä niillä tarkoittaa. Heinäkuun puolessa välissä sanoi ensimmäisen kerran kaksi sanaa peräkkäin. Imetin Lenniä parkkipaikalla takapenkillä, Kasper istui omassa istuimessaan. Katsoi meidän touhuja ja toikaisi: "Lenni." mietti hetken ja jatkoi "vettä". Osoitti kyllä aikamoista kiellellistä ymmärrystä! Äidin fiksu poika <3
TAIDOT
Kasperi on hyvin taitava ja nokkela muutenkin. Seuraa tarkkaan mitä teemme ja haluaa oppia tekemään samoja asioita. Esimerkiksi Lennin bodyt on tällä hetkellä tosi suosittuja, äidin täytyy kokoajan laittaa neppejä kiinni, joita poitsu saa aukoa ja harjoitella niiden kiinnittämistä. (ei ole vielä onnistunut kiinnittämään)
Ostimme noin viikko sitten Kasperille hänen ensimmäisen palapelinsä. Pari kertaa pyysi apua palasten paikalleen laittamiseen, mutta nyt jo laittaa niitä kuin vanha tekijä. Oppi siis todella nopeasti.
Palikoita on hurjan hyvä kasaamaan päällekäin. Ennätys taitaa olla 9 palaa. En tiedä paljonko olisi saanut mutta palikat loppuivat kesken. Nykyään käy kaivamassa velli- ja puuropurkit kaapista ja pinoaa niitä :D
Legot ovat olleet yksi kestosuosikki. Tai siis Duplot. Niitä ensin kasattiin vain pinoon (kooooorkeaksi torniksi) mutta sittemmin Kasperi on alkanut latoa niitä riviin ja kaikennäköisiin asetelmiin. Saattaa viihtyä legojen parissa tunninkin.
Pyykkien ja tiskien laittamisessa haluaa auttaa edelleen. Reipas poika <3
LUONNE
Kasper on edelleen hirvittävän aurinkoinen poika. Tuntuu että herra hymyilee kokoajan. Nyt on saanut pari kertaa raivareita mutta ne kai kuuluvat ikään. Kauheasti tutkii ja kokeilee. Tälläkin hetkellä tuollaisella rumpukapulalla koputtelee kevyesti patteriin ja kuuntelee millainen ääni tulee :D
Leikkii mielellään yksin, mutta tietyin väliajoin kaipaa seuraa. Jos siis Lenni on ollut kovin vaativana tai äiti on kirjoitellut blogiin liian pitkään, tulee äkkiä vaatimusta tulla leikkeihin mukaan.
Ihana lapsi, ei siis mitään vaikeuksia tähän päivään mennessä ole tuon kanssa tullut. <3 <3
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
6.5.2010 synnytyskertomus
Aamuyöllä neljän aikaan herään supisteluun. Supistukset eivät tee varsinaisesti kipeää, mutta ovat sen verta napakoita että pitävät hereillä. Välit ovat 10 minuutin luokkaa, joten alan jo toivoa parasta.
Kuitenkin n. klo 6 noustuani välit harvenevat ja supistukset lopulta hiipuvat. Markus ja Kasper heräävät puoli 8 aikaan.
Päätämme lähteä Espoon Tapiolaan shoppailemaan ja sieltä äidilleni päivällisvierailulle.
Äidin luona tulee ensimmäinen kipeä supistus, hieman ennen kuutta illalla. Lähdemme ajamaan kohti kotia klo 18.
Koko tunnin mittaisen kotimatkan supistelee kipeästi 7-10 minuutin välein. Soitan matkalla synnärille, josta sanotaan että "kyllä sinä sitten tiedät koska tarvitsee tulla" ja toivottivat tervetulleeksi. Mitenhän minä tiedän koska tarvitsee tulla kun sanovat että toisesta syntyy nopeammin? Ja kotoa on tunnin matka sairaalaan.
Päätämme soittaa anopille että tuomme mahdollisesti esikoisen yökylään.
Kotona mies alkaa tehdä välttämättömyyksiä (kuten koirien ruokkimista, sairaalakassin ja hoitolaukun pakkaamista jne) ja minä kokeilen lakkaavatko supistukset kuumassa suihkussa ja lepäämällä. Eivät lakkaa. Ovat kipeitä mutta kestän ne kyllä. Jostain syystä silti en uskalla olla kotona, joten lähdemme Forssan mummulan kautta kohti Hämeenlinnaa.
21:30 saavumme Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysvastaanottoon. Minut toivotetaan tervetulleeksi ja pistetään rutiinisti sydänääni- ja supistuskäyrälle.
21:45 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Keskusteltu kivunliev. ja edell. synnytyksestä
En vielä tiedä mitä kivunlievitystä haluan. Ehkä epiduraalin, ehkä en.
Kätilönä sama Maija joka oli Kasperinkin synnytyksessä. Tosi osaavan oloinen, mutta edellisellä kerralla jäi hieman vaisu vaikutelma hänestä. Mukava kätilö silti.
Mukana oli myös kätilöharjoittelija, joka oli todella mukava. Ajattelin että oikeat tyypit meikäläisen synnytyksessä avustamassa :D
22:20 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) [tässä joku merkki joka kai tarkoittaa kohdunsuuta] takana, ~0,5cm pehm. kan. ~2:lle sormelle RT LUJ
Sisätutkimus siis kertoo että olen 2 sormelle auki ja kanavaa jäljellä n. 0,5-1cm. Eli tilanne ei ollut muuttunut yhtään edellisviikkoisen kontrollikäynnin jälkeen (oli muka virtsassa valkuaista). Ollessamme Hämeenlinnassa (60km kotoa) asti jo neljättä kertaa, aloin todella pelätä että tässä vielä joudutaan kotiin. Kätilö kuitenkin yllätti sanomalla "kyllä me nyt uskotaan sun synnytykseen" ja laittaa minut saliin! Olen huojentunut, vaikka jotenkin tiedän että salissa tulee olemaan huisin tylsää jos homma etenee näin hitaasti.
Makoilen sängyllä ja yritän jutella Markuksen kanssa. Tosin vähäiseksi jää kun en osaa kuin keskittyä supistuksiin. Pyydän ilokaasumaskin varmuudeksi. Välillä sitä pitää jo hengitelläkin kun kivut kovenevat. Kätilöharjoittelija käy luonani ahkeraan. Pidän siitä kovasti, tulee turvallinen olo.
Välillä ahdistaa kun supistukset aika-ajoin harvenevat.
23:30 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Viety yöpalaa. Suihkuttelee, limatulppaa tullut pois. Supistelee n. 10min välein, välillä laantuvaa.
Limatulppa lähti vessareissulla yhtenä klönttinä! Oli aika hurjan näköinen, ihan kuin kokonainen raaka kananmuna...
00:00 sanon Markukselle että hän voi ottaa pienet torkut kun kivut ovat kuitenkin vielä siedettävät.
00:30 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Hengittelee ilokaasua
01:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) [tässä taas se merkki, näyttää X:ltä] ennallaan, kanava häviämässä, välj. 2:lle sorm Lämpöpussi viety
Ilokaasu tuntuu tehoavan ihan mukavasti. Mutta supistukset hieman kovenevat, ja alan olla aika poikki, joten pyydän jotain muuta kivunlievitystä. Ehdottavat Petidinin kaltaista Oxanestia.
01:15 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Oxanest 10mg/ml, 1ml i.m. -> auttoi supistuskipuun osittain
Torkun supistusten välissä.
Synnytys laskettiin alkaneeksi klo 02:00, jolloin vauvan pää oli reilusti laskeutunut.
02:45 Kokeiltiin erilaisia avautumisvaiheen asentoja, Sini lähti aulaan kävelylle (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
03:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) WC [taas se merkki.] ohut pehm. reuna, 3cm-2 Aristaa kovasti sisätutk.
Tämän sisätutkimuksen jälkeen pyysin herättämään Markuksen kun kivut alkoivat olla tosi kovia. Vessassa käytyäni tuntui kuin vauva olisi painanut tosi kovaa alaspäin, ja se teki hurjan kipeää. Alkoi tuntua siltä että kohta nää kivut on liian kovia kestää ilman puudutusta.
03:20 pyyd. epid. (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
Taivastelen kätilöharjoittelijalle miten tissiposki olen. Miten ennen vanhaankin äidit ovat synnyttäneet ilman mitään lievityksiä. Molemmat kätilöt lohduttelevat että miksi ei käyttäisi apuja kun kerran niitä on saatavilla. Kivut ovat kovia, Markus pitää kädestä kun minä ulvon ilokaasumaskiin. Onneksi anestesialääkäri tulee pian.
03:25 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Epid. puud. / tri Ilomäki puud menee helposti
Tulee supistus puudutusta pistettäessä. Aika inha tilanne. Onneksi pistäminen ei satu yhtään.
Juuri ennen kuin epiduraali vaikuttaa tulee ihan hirveän kauhea supistus. Sanoinkin kätilölle että jäi traumat.
Kiitän kyyneleet silmissä anestesialääkäriä ja puristan tämän kättä kuin hän olisi pelastanut juuri henkeni.
03:50 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Puud. auttaa hyvin
Mikä siinä on että kaikki anestesialääkärit aina vitsailevat? Jotain läppää tämäkin heitti mutta en muista mitä. Ainakin heitti juuri ennen lähtöään että tulevaisuudessa kätilöitä ei tarvita ollenkaan.
04:15 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) ohut reuna, Sup harvaan, pärjää hyvin (ja loppua en saa selvää)
04:35 scalp 7-8 (auki) iso kalvorakko, pieni aukile klo 12 (?) -> KT kirkasta vettä tulee (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
Siis kalvot puhkaistiin sen ihanan tanskalaislääkärin toimesta.
04:45 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) lämpöhaudute välilihalle
05:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Pudendus, 10cm auki. Ei työnnätä
05:45 ad 90ml/h akt. pv.(=aktiivinen ponnistusvaihe?)
Taisi laittaa tässä vaiheessa myös välilihan puudutuksen
Tuo 45 minuuttia tuntui maailman pisimmältä!! Siis odotella sitä ponnistamisen tunnetta. Sitä tuli oltua polvillaan ja kikkailtua vaikka mitä. Taisi vähän jännittääkin.
Ponnistusvaihe meni ihmeellisen hyvin. Vaikka epäilen pudendaalipuudutuksen vähän kaikonneen. Mutta tunsin selvästi mitä tapahtui ja miten piti ponnistaa. Teki kipeää, tosin ei niin kipeää kuin se yksi supistus.
Muistan vaan kun aina kun tuli se ponnistussupistus, tuli sellainen "ääääh, voi ei..." -fiilis. Silti oli aika voittajaolo kun joka kerta tuo liikkui ihan selvästi alaspäin.
Päätä sain tunnustella supistusten välissä kun se oli jo hitusen näkyvillä. Oli aika oudon tuntuinen kun se oli ihan pehmeä! Mutta voi että se tuntui inhalta kun pää oli tuossa melkein ulkona. Taisin joutua pariinkin otteeseen ponnistaa siinä tilanteessa eikä pää syntynyt. Kätilöharjoittelija yritti avittaa päätä ulos joka ponnistuksella. Se sattui! Muistan huutaneeni että "älkää pelleilkö siellä!!!" kun ärsytti että josko se "oikea" kätilö olisi saanut homman etenemään nopeammin...
05:58 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) syntyy pka 4055g / 53,5cm / 9-9 p.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miltä se tuntuu kun vauva syntyy.
Valtava helpotuksen tunne, varmaan samanlainen kun astut maaliviivan yli juostuasi maratonin. Tosin maalin ylitettyä tuntui kuin suunnilleen mitään maratonia ei olisi edes juostu.
Ääretön onnen tunne. Samaan aikaan aivan pöllämystynyt nähdessään jalkojensa juuressa vilauksia ihka oikeasta ihmiselämästä.
"Mun lapsi!!" ja vollotus päälle. Uskomatonta!
Isukin ilmeestä täytyy muistaa ottaa kuva jos koskaan enää tuohon tilanteeseen jostain hullusta päähänpinttymästä vielä jouduttaisiin. Silmät on suurina lautasina ja naama on kääntynyt sellaiseen käsittämättömään virneeseen. Tässä sana "täpinöissään" olisi varmasti kohdallaan! On varmasti hienoa saada olla myös aktiivisesti osana synnytystä katkaisemalla napanuoran.. Siihen asti kun on vain äidin tukena.
Kätilöharjoittelijalla tuntui menevän ikuisuus napanuoran solmimisessa. Minusta on jopa yksi kuva jossa kädet heiluu haarojen suuntaan: "antakaa jo se lapsi tänne!"
Voin siis vain kuvitella miltä niistä äideistä tuntuu jotka saavat odotella viikkojakin ennen kuin saavat syleillä lastaan ensimmäisen kerran.
Mutta ai että kun se lapsi lasketaan siihen rinnalle! Se tunne on jotain käsittämätöntä! Minun oma lapseni, siinä sinä nyt oot. Äsken sinut synnytin, vielä hetki sitten en osannut kuvitella miltä näytät ja nyt puhkut elämää siinä rintani päällä. Rakastan sinua jo nyt!
Keskiviikko 5.6. rv 39.5
Markus suukotti, näytti varsin onnelliselta itsekin. Ihanaa että tämä on nyt ohi! (Raskausaika oli jotain aivan hirvittävän kamalaa...)
Olin pyytänyt että saisin sylitellä vastasyntyneeni kanssa rauhassa ennen kuin hänet vietäisiin pesulle. Imettelin ja pusuttelin siis rauhassa ainakin tunnin, kunnes poika vietiin vaa'alle ja isi pääsi pesemään kuopustansa. (saipa vauva siellä ensihörpyt vedestäkin hihi..)
Kahdeksan maissa oltiin osastolla, eikä äitiä väsyttänyt yhtään.
Yhden aikaan päivällä vauva vietiin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle matalan verensokerin vuoksi, aivan kuten aikanaan isoveljensäkin. Itku siinä pääsi, taaskaan en saanut pitää lastani vierihoidossa.
Kuusi päivää oltiin sairaalassa, joista viisi vauva oli vto:lla. Viidentenä päivänä tosin sain pitää vauvan syöttöjen välit osastolla.
Sokeritippa siis otsasuonessa 2,5 vrk, loput ajat harjoiteltiin syömistä. Äiti kävi ahkeraan lypsämässä jotta saisi lopulta maidontuotannon vastaamaan vto:lla luotua suurta kysyntää.
Ja apua mikä turvotus!!
Kova rumba mutta tiistaina 11.6. päästiin kotiin ja tämä ihanan uuvuttava arki sai alkaa! :D
Kuitenkin n. klo 6 noustuani välit harvenevat ja supistukset lopulta hiipuvat. Markus ja Kasper heräävät puoli 8 aikaan.
Päätämme lähteä Espoon Tapiolaan shoppailemaan ja sieltä äidilleni päivällisvierailulle.
Äidin luona tulee ensimmäinen kipeä supistus, hieman ennen kuutta illalla. Lähdemme ajamaan kohti kotia klo 18.
Koko tunnin mittaisen kotimatkan supistelee kipeästi 7-10 minuutin välein. Soitan matkalla synnärille, josta sanotaan että "kyllä sinä sitten tiedät koska tarvitsee tulla" ja toivottivat tervetulleeksi. Mitenhän minä tiedän koska tarvitsee tulla kun sanovat että toisesta syntyy nopeammin? Ja kotoa on tunnin matka sairaalaan.
Päätämme soittaa anopille että tuomme mahdollisesti esikoisen yökylään.
Kotona mies alkaa tehdä välttämättömyyksiä (kuten koirien ruokkimista, sairaalakassin ja hoitolaukun pakkaamista jne) ja minä kokeilen lakkaavatko supistukset kuumassa suihkussa ja lepäämällä. Eivät lakkaa. Ovat kipeitä mutta kestän ne kyllä. Jostain syystä silti en uskalla olla kotona, joten lähdemme Forssan mummulan kautta kohti Hämeenlinnaa.
21:30 saavumme Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysvastaanottoon. Minut toivotetaan tervetulleeksi ja pistetään rutiinisti sydänääni- ja supistuskäyrälle.
21:45 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Keskusteltu kivunliev. ja edell. synnytyksestä
En vielä tiedä mitä kivunlievitystä haluan. Ehkä epiduraalin, ehkä en.
Kätilönä sama Maija joka oli Kasperinkin synnytyksessä. Tosi osaavan oloinen, mutta edellisellä kerralla jäi hieman vaisu vaikutelma hänestä. Mukava kätilö silti.
Mukana oli myös kätilöharjoittelija, joka oli todella mukava. Ajattelin että oikeat tyypit meikäläisen synnytyksessä avustamassa :D
22:20 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) [tässä joku merkki joka kai tarkoittaa kohdunsuuta] takana, ~0,5cm pehm. kan. ~2:lle sormelle RT LUJ
Sisätutkimus siis kertoo että olen 2 sormelle auki ja kanavaa jäljellä n. 0,5-1cm. Eli tilanne ei ollut muuttunut yhtään edellisviikkoisen kontrollikäynnin jälkeen (oli muka virtsassa valkuaista). Ollessamme Hämeenlinnassa (60km kotoa) asti jo neljättä kertaa, aloin todella pelätä että tässä vielä joudutaan kotiin. Kätilö kuitenkin yllätti sanomalla "kyllä me nyt uskotaan sun synnytykseen" ja laittaa minut saliin! Olen huojentunut, vaikka jotenkin tiedän että salissa tulee olemaan huisin tylsää jos homma etenee näin hitaasti.
Makoilen sängyllä ja yritän jutella Markuksen kanssa. Tosin vähäiseksi jää kun en osaa kuin keskittyä supistuksiin. Pyydän ilokaasumaskin varmuudeksi. Välillä sitä pitää jo hengitelläkin kun kivut kovenevat. Kätilöharjoittelija käy luonani ahkeraan. Pidän siitä kovasti, tulee turvallinen olo.
Välillä ahdistaa kun supistukset aika-ajoin harvenevat.
23:30 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Viety yöpalaa. Suihkuttelee, limatulppaa tullut pois. Supistelee n. 10min välein, välillä laantuvaa.
Limatulppa lähti vessareissulla yhtenä klönttinä! Oli aika hurjan näköinen, ihan kuin kokonainen raaka kananmuna...
00:00 sanon Markukselle että hän voi ottaa pienet torkut kun kivut ovat kuitenkin vielä siedettävät.
00:30 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Hengittelee ilokaasua
01:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) [tässä taas se merkki, näyttää X:ltä] ennallaan, kanava häviämässä, välj. 2:lle sorm Lämpöpussi viety
Ilokaasu tuntuu tehoavan ihan mukavasti. Mutta supistukset hieman kovenevat, ja alan olla aika poikki, joten pyydän jotain muuta kivunlievitystä. Ehdottavat Petidinin kaltaista Oxanestia.
01:15 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Oxanest 10mg/ml, 1ml i.m. -> auttoi supistuskipuun osittain
Torkun supistusten välissä.
Synnytys laskettiin alkaneeksi klo 02:00, jolloin vauvan pää oli reilusti laskeutunut.
02:45 Kokeiltiin erilaisia avautumisvaiheen asentoja, Sini lähti aulaan kävelylle (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
03:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) WC [taas se merkki.] ohut pehm. reuna, 3cm-2 Aristaa kovasti sisätutk.
Tämän sisätutkimuksen jälkeen pyysin herättämään Markuksen kun kivut alkoivat olla tosi kovia. Vessassa käytyäni tuntui kuin vauva olisi painanut tosi kovaa alaspäin, ja se teki hurjan kipeää. Alkoi tuntua siltä että kohta nää kivut on liian kovia kestää ilman puudutusta.
03:20 pyyd. epid. (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
Taivastelen kätilöharjoittelijalle miten tissiposki olen. Miten ennen vanhaankin äidit ovat synnyttäneet ilman mitään lievityksiä. Molemmat kätilöt lohduttelevat että miksi ei käyttäisi apuja kun kerran niitä on saatavilla. Kivut ovat kovia, Markus pitää kädestä kun minä ulvon ilokaasumaskiin. Onneksi anestesialääkäri tulee pian.
03:25 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Epid. puud. / tri Ilomäki puud menee helposti
Tulee supistus puudutusta pistettäessä. Aika inha tilanne. Onneksi pistäminen ei satu yhtään.
Juuri ennen kuin epiduraali vaikuttaa tulee ihan hirveän kauhea supistus. Sanoinkin kätilölle että jäi traumat.
Kiitän kyyneleet silmissä anestesialääkäriä ja puristan tämän kättä kuin hän olisi pelastanut juuri henkeni.
03:50 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Puud. auttaa hyvin
Mikä siinä on että kaikki anestesialääkärit aina vitsailevat? Jotain läppää tämäkin heitti mutta en muista mitä. Ainakin heitti juuri ennen lähtöään että tulevaisuudessa kätilöitä ei tarvita ollenkaan.
04:15 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) ohut reuna, Sup harvaan, pärjää hyvin (ja loppua en saa selvää)
04:35 scalp 7-8 (auki) iso kalvorakko, pieni aukile klo 12 (?) -> KT kirkasta vettä tulee (sairaalan synnytyksen seurantalapussa)
Siis kalvot puhkaistiin sen ihanan tanskalaislääkärin toimesta.
04:45 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) lämpöhaudute välilihalle
05:00 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) Pudendus, 10cm auki. Ei työnnätä
05:45 ad 90ml/h akt. pv.(=aktiivinen ponnistusvaihe?)
Taisi laittaa tässä vaiheessa myös välilihan puudutuksen
Tuo 45 minuuttia tuntui maailman pisimmältä!! Siis odotella sitä ponnistamisen tunnetta. Sitä tuli oltua polvillaan ja kikkailtua vaikka mitä. Taisi vähän jännittääkin.
Ponnistusvaihe meni ihmeellisen hyvin. Vaikka epäilen pudendaalipuudutuksen vähän kaikonneen. Mutta tunsin selvästi mitä tapahtui ja miten piti ponnistaa. Teki kipeää, tosin ei niin kipeää kuin se yksi supistus.
Muistan vaan kun aina kun tuli se ponnistussupistus, tuli sellainen "ääääh, voi ei..." -fiilis. Silti oli aika voittajaolo kun joka kerta tuo liikkui ihan selvästi alaspäin.
Päätä sain tunnustella supistusten välissä kun se oli jo hitusen näkyvillä. Oli aika oudon tuntuinen kun se oli ihan pehmeä! Mutta voi että se tuntui inhalta kun pää oli tuossa melkein ulkona. Taisin joutua pariinkin otteeseen ponnistaa siinä tilanteessa eikä pää syntynyt. Kätilöharjoittelija yritti avittaa päätä ulos joka ponnistuksella. Se sattui! Muistan huutaneeni että "älkää pelleilkö siellä!!!" kun ärsytti että josko se "oikea" kätilö olisi saanut homman etenemään nopeammin...
05:58 (sairaalan synnytyksen seurantalapussa) syntyy pka 4055g / 53,5cm / 9-9 p.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miltä se tuntuu kun vauva syntyy.
Valtava helpotuksen tunne, varmaan samanlainen kun astut maaliviivan yli juostuasi maratonin. Tosin maalin ylitettyä tuntui kuin suunnilleen mitään maratonia ei olisi edes juostu.
Ääretön onnen tunne. Samaan aikaan aivan pöllämystynyt nähdessään jalkojensa juuressa vilauksia ihka oikeasta ihmiselämästä.
"Mun lapsi!!" ja vollotus päälle. Uskomatonta!
Isukin ilmeestä täytyy muistaa ottaa kuva jos koskaan enää tuohon tilanteeseen jostain hullusta päähänpinttymästä vielä jouduttaisiin. Silmät on suurina lautasina ja naama on kääntynyt sellaiseen käsittämättömään virneeseen. Tässä sana "täpinöissään" olisi varmasti kohdallaan! On varmasti hienoa saada olla myös aktiivisesti osana synnytystä katkaisemalla napanuoran.. Siihen asti kun on vain äidin tukena.
Kätilöharjoittelijalla tuntui menevän ikuisuus napanuoran solmimisessa. Minusta on jopa yksi kuva jossa kädet heiluu haarojen suuntaan: "antakaa jo se lapsi tänne!"
Voin siis vain kuvitella miltä niistä äideistä tuntuu jotka saavat odotella viikkojakin ennen kuin saavat syleillä lastaan ensimmäisen kerran.
Mutta ai että kun se lapsi lasketaan siihen rinnalle! Se tunne on jotain käsittämätöntä! Minun oma lapseni, siinä sinä nyt oot. Äsken sinut synnytin, vielä hetki sitten en osannut kuvitella miltä näytät ja nyt puhkut elämää siinä rintani päällä. Rakastan sinua jo nyt!
Keskiviikko 5.6. rv 39.5
Markus suukotti, näytti varsin onnelliselta itsekin. Ihanaa että tämä on nyt ohi! (Raskausaika oli jotain aivan hirvittävän kamalaa...)
Olin pyytänyt että saisin sylitellä vastasyntyneeni kanssa rauhassa ennen kuin hänet vietäisiin pesulle. Imettelin ja pusuttelin siis rauhassa ainakin tunnin, kunnes poika vietiin vaa'alle ja isi pääsi pesemään kuopustansa. (saipa vauva siellä ensihörpyt vedestäkin hihi..)
Kahdeksan maissa oltiin osastolla, eikä äitiä väsyttänyt yhtään.
Yhden aikaan päivällä vauva vietiin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle matalan verensokerin vuoksi, aivan kuten aikanaan isoveljensäkin. Itku siinä pääsi, taaskaan en saanut pitää lastani vierihoidossa.
Kuusi päivää oltiin sairaalassa, joista viisi vauva oli vto:lla. Viidentenä päivänä tosin sain pitää vauvan syöttöjen välit osastolla.
Sokeritippa siis otsasuonessa 2,5 vrk, loput ajat harjoiteltiin syömistä. Äiti kävi ahkeraan lypsämässä jotta saisi lopulta maidontuotannon vastaamaan vto:lla luotua suurta kysyntää.
Ja apua mikä turvotus!!
Kova rumba mutta tiistaina 11.6. päästiin kotiin ja tämä ihanan uuvuttava arki sai alkaa! :D
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kasperin sanavarasto kasvaa!
Vähän vaihtelevasti tulevat jo:
"pitta" tai "pitä" joka on siis vettä
"pito" maitoa
"äiti" tulee ahkerimmin silloin kun annetaan jotain äitille (aina kun pyydän jotain antamaan sanon: "anna äitille")
Ja kuka väittää etteivät 1-vuotiaat leiki yhdessä? Kasperi meni eilen niin innoissaan ystävänsä Emilian kanssa ympäri kämppää kuin majakka ja perävaunu! Kasperin pahvilaatikkomökki oli jättimenestys: Kasperi piiloutui mökkiin ja Emilia kurkki ikkunasta ja ovesta ja muksut kikattelivat ja kukkuivat toisilleen. Aivan ihana parivaljakko.
"pitta" tai "pitä" joka on siis vettä
"pito" maitoa
"äiti" tulee ahkerimmin silloin kun annetaan jotain äitille (aina kun pyydän jotain antamaan sanon: "anna äitille")
Ja kuka väittää etteivät 1-vuotiaat leiki yhdessä? Kasperi meni eilen niin innoissaan ystävänsä Emilian kanssa ympäri kämppää kuin majakka ja perävaunu! Kasperin pahvilaatikkomökki oli jättimenestys: Kasperi piiloutui mökkiin ja Emilia kurkki ikkunasta ja ovesta ja muksut kikattelivat ja kukkuivat toisilleen. Aivan ihana parivaljakko.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Tällainen on Kasper 1v 3kk
Kasperin sanavarastoa:
"OHO!"
Ihan lemppari. Tämä heitetään ihan joka väliin. Ensin sitä hoettiin kun jotain tiputettiin, mutta nykyään tulee kun joku pieraisee (ei tietenkään äiti, äiti ei piereskele!), kun joku tekee jotain hassua (isi piilotteli palikkaa käsissään ja kysyi kumpi käsi ja kun palikkaa ei ollut kummassakaan, tuli oikein hämmästynyt: "OHO!")
"TITÄ"
Eli kiitos. Tietysti tämä jalo sana kuuluu minun poikani ensimmäisiin sanoihin, hih. Sanotaan aina kun saa jotain tai jos on antamassa jotain.
"JÄPPA"
Tämä on lamppu. Osoittaa lamppua ja sanoo "jäppa".
"NAMMI NAMMI NAMMI"
Kun halutaan jotain keittiöstä. Mummi väitti että se on ihan selvästi "anna". Minä epäilen että Kasperi liittää sanan "nami" ruokaan, kun minä olen monesti ruokaillessa sanonut naminami.
"KAKKA"
Samaa sanaa käytetään kun tulee kakka tai jos mennään nukkumaan. Molemmissa tilanteissa tämä sana jostain syystä pitää kuiskata :D
"KIIKAA"
Keinuhirvessä.
"KUKKUU!"
Mitä Kasperi osaa ja lempileikit
PYYKIT
On ihan hirvittävän ihanaa laittaa pyykkiä Kasperin kanssa yhdessä. Vaikka tuo on malttamaton ja haluaisi räpeltää pyykinpesukoneen nappuloita ja luukkua, niin kun äitikin on kärsivällisenä, osaa Kasperikin hienosti ottaa pyykkiä koneesta, ojentaa äitille ja sanoa "titä". Samalla tavalla kone myös täytetään. Otetaan siis vaatteita korista ja työnnetään hienosti koneeseen. Äitin ihana apuri <3
NUKKUMAANMENO
"Mennään Kasperi nukkumaan!" ja poika lähtee taapertamaan kohti portaikon porttia, hokee "kakka kakka" ja alkaa ryskyttää porttia, ja sitten kiivetään portaat ylös makkariin. Kasperi osaa nukahtaa itsekseen. Taito jonka eteen on monet unikoulut taisteltu. Yöunia nukutaan vaihtelevasti 10-11 tuntia ja päiväunia myös vaihdellen, 1,5-3h.
PORTAIDEN KIIPEÄMINEN
sujuu. Aina nukkumaan mennessä poika saa itse kontata portaat ylös. Ja onpa tässä harjoiteltu alaskinpäin konttaamista kun äiti sai sairaalasta lepokäskyn ja nostelukiellon.
TANSSIMINEN
Aina kun kuuluu musiikkia jostain niin meidän äijä alkaa tanssia. Keinuu puolelta toiselle, heiluttelee käsiä ja taputtaa.
KUKKUU-leikki
ihan paras. Pahvilaatikkoleikkimökistänsä kurkkii ikkunasta tai ovesta ja hihkuu jotta "kukkuu!" tai "kikkii!"
KIIPEILY
Kasperi kiipeää jo sohvalle, sohvapöydälle ja niin, portaita. Hyvää liikuntaa äidin mielestä, mummi lähinnä meinaa saada sydärin kun poika kiipeää :D
SYÖMINEN
Meidän poika on tosi hyvä syömään. Istuu nätisti (melkein) ja syö ruuat itse omin käsin. Puuron syöntiä on jo harjoiteltu lusikalla kun se pysyy matkassa vaikka lusikka kääntyykin vielä ylösalaisin ennen kuin ehtii suuhun.
KOIRAT
Kasperi rakastaa meidän kolmea huskya. Zorro kun oli sisällä, piti kokoajan yrittää änkeä syliin. Pihallakin hihkutaan kun koirat juoksee miljoonaa. Ja tietysti tarhassa ollaan jo ihan kuningasta (leikitään tarhan ovilla lähinnä...)
Ei-niin-kivat jutut
PUKEMINEN
uloslähtö voi monesti olla aika rassaavaa kun Kasperin pitää venkoilla, kitistä ja karjua. Sama vaipanvaihto, yhtä karjumista. Tosin laulamalla ja hassuttelemalla vaippahommelit sujuvat paremmin. Kunhan vaan jaksaisi toimia pojan sirkuspellenä joka kerta...
TAVAROIDEN TIPUTTAMINEN
Vaikka kuinka äiti on yrittänyt joko jättää huomiotta tai kieltää, on tavaroiden tiputtelu niin kivaa ettei tästä päästä eroon. Kaikki lapset kai tuota hommaa rakastaa. On vaan lattialta nostaminen tällä ruholla jo aika työlästä...
Onhan näitä jos muistaisi...
"OHO!"
Ihan lemppari. Tämä heitetään ihan joka väliin. Ensin sitä hoettiin kun jotain tiputettiin, mutta nykyään tulee kun joku pieraisee (ei tietenkään äiti, äiti ei piereskele!), kun joku tekee jotain hassua (isi piilotteli palikkaa käsissään ja kysyi kumpi käsi ja kun palikkaa ei ollut kummassakaan, tuli oikein hämmästynyt: "OHO!")
"TITÄ"
Eli kiitos. Tietysti tämä jalo sana kuuluu minun poikani ensimmäisiin sanoihin, hih. Sanotaan aina kun saa jotain tai jos on antamassa jotain.
"JÄPPA"
Tämä on lamppu. Osoittaa lamppua ja sanoo "jäppa".
"NAMMI NAMMI NAMMI"
Kun halutaan jotain keittiöstä. Mummi väitti että se on ihan selvästi "anna". Minä epäilen että Kasperi liittää sanan "nami" ruokaan, kun minä olen monesti ruokaillessa sanonut naminami.
"KAKKA"
Samaa sanaa käytetään kun tulee kakka tai jos mennään nukkumaan. Molemmissa tilanteissa tämä sana jostain syystä pitää kuiskata :D
"KIIKAA"
Keinuhirvessä.
"KUKKUU!"
Mitä Kasperi osaa ja lempileikit
PYYKIT
On ihan hirvittävän ihanaa laittaa pyykkiä Kasperin kanssa yhdessä. Vaikka tuo on malttamaton ja haluaisi räpeltää pyykinpesukoneen nappuloita ja luukkua, niin kun äitikin on kärsivällisenä, osaa Kasperikin hienosti ottaa pyykkiä koneesta, ojentaa äitille ja sanoa "titä". Samalla tavalla kone myös täytetään. Otetaan siis vaatteita korista ja työnnetään hienosti koneeseen. Äitin ihana apuri <3
NUKKUMAANMENO
"Mennään Kasperi nukkumaan!" ja poika lähtee taapertamaan kohti portaikon porttia, hokee "kakka kakka" ja alkaa ryskyttää porttia, ja sitten kiivetään portaat ylös makkariin. Kasperi osaa nukahtaa itsekseen. Taito jonka eteen on monet unikoulut taisteltu. Yöunia nukutaan vaihtelevasti 10-11 tuntia ja päiväunia myös vaihdellen, 1,5-3h.
PORTAIDEN KIIPEÄMINEN
sujuu. Aina nukkumaan mennessä poika saa itse kontata portaat ylös. Ja onpa tässä harjoiteltu alaskinpäin konttaamista kun äiti sai sairaalasta lepokäskyn ja nostelukiellon.
TANSSIMINEN
Aina kun kuuluu musiikkia jostain niin meidän äijä alkaa tanssia. Keinuu puolelta toiselle, heiluttelee käsiä ja taputtaa.
KUKKUU-leikki
ihan paras. Pahvilaatikkoleikkimökistänsä kurkkii ikkunasta tai ovesta ja hihkuu jotta "kukkuu!" tai "kikkii!"
KIIPEILY
Kasperi kiipeää jo sohvalle, sohvapöydälle ja niin, portaita. Hyvää liikuntaa äidin mielestä, mummi lähinnä meinaa saada sydärin kun poika kiipeää :D
SYÖMINEN
Meidän poika on tosi hyvä syömään. Istuu nätisti (melkein) ja syö ruuat itse omin käsin. Puuron syöntiä on jo harjoiteltu lusikalla kun se pysyy matkassa vaikka lusikka kääntyykin vielä ylösalaisin ennen kuin ehtii suuhun.
KOIRAT
Kasperi rakastaa meidän kolmea huskya. Zorro kun oli sisällä, piti kokoajan yrittää änkeä syliin. Pihallakin hihkutaan kun koirat juoksee miljoonaa. Ja tietysti tarhassa ollaan jo ihan kuningasta (leikitään tarhan ovilla lähinnä...)
Ei-niin-kivat jutut
PUKEMINEN
uloslähtö voi monesti olla aika rassaavaa kun Kasperin pitää venkoilla, kitistä ja karjua. Sama vaipanvaihto, yhtä karjumista. Tosin laulamalla ja hassuttelemalla vaippahommelit sujuvat paremmin. Kunhan vaan jaksaisi toimia pojan sirkuspellenä joka kerta...
TAVAROIDEN TIPUTTAMINEN
Vaikka kuinka äiti on yrittänyt joko jättää huomiotta tai kieltää, on tavaroiden tiputtelu niin kivaa ettei tästä päästä eroon. Kaikki lapset kai tuota hommaa rakastaa. On vaan lattialta nostaminen tällä ruholla jo aika työlästä...
Onhan näitä jos muistaisi...
Synttärikakku
Täytin pari viikkoa sitten pikkasen vajaa 30 vuotta. Oli ihan pakko tehdä kakku sen kunniaksi. Kakku on maailman helpoin hyydykejuustokakku dominopohjalla, jonka perusohjeen löysin kinuskikissan blogista ja muokkasin mieleiseksi (makuina siis maitosuklaa, mansikka sekä valkosuklaa.) Samoiten koristeet löytyy kinuskikissan blogista. Googlettakaa kun en tiedä saako linkittää! 
Koristelua varten en valitettavasti omista oikeita välineitä, mutta parin vuoden takaisista lapsettomuushoidoista oli jäänyt muutama injektioruisku, jolla siis tämänkin kaakun suklaakoristeet tein. Aika helposti tunnistettava biisin alku, eikö? :D
Tämä koristelu siis löytyy kinuskikissan blogista. Aika helppo tehdä itseasiassa!
Ihan kivan värinen kaakku tuli sisältäkin :)
Koristelua varten en valitettavasti omista oikeita välineitä, mutta parin vuoden takaisista lapsettomuushoidoista oli jäänyt muutama injektioruisku, jolla siis tämänkin kaakun suklaakoristeet tein. Aika helposti tunnistettava biisin alku, eikö? :D 
Tämä koristelu siis löytyy kinuskikissan blogista. Aika helppo tehdä itseasiassa! 
Ihan kivan värinen kaakku tuli sisältäkin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)